Parin viikon hiljaiselon jalkeen taas uus blogipaivitys. Kumpanakaan viikonloppuna ei tullut matkusteltua mihinkaan suuntaan, vaan paivat meni pitkalti pallon perassa juostessa ja kouluhommia tehdessa. Vaikkei koulua ihan mahdottoman paljon olekaan, tai kontaktiopetusta, niin hommaa on silti ihan riittavasti. Maanantaista perjantaihin on tunteja klo 9-11 ja keskiviikkoisin viela lisaksi klo 14-16. Lasnaolo ei ole pakollista, mutta kaymalla luennoilla saastaa paljon vaivaa kun ei tarvi pelkastaan kirjaa lukemalla oppia asioita. Kurssit, joita kayn talla hetkella, ovat paaosin Economics -kursseja, joten mitenkaan matemaattisesti haastavaa sisaltoa niissa ei ole viela tullut vastaan. Mikrotalousteorian laskareissa esittelin itseni pienryhmassa ja kerroin olevani Suomesta. Eras kaveri totesi heti, etta "koska Suomen koulujarjestelma on maailman parhaita, niin mina luultavasti naureskelin itsekseni sita, kuinka helppoja ongelmaratkaisuja tunneilla onkaan... samat asiat opetetaan Suomessa varmaan jo ala-asteella. ...ja suomalaisten opiskelijoiden keskimaarainen IQ on maailman korkeimpia." ...No, kyllahan siina ehka kehujen myota vahan pissi nousi hattuun, mutta NIIN PITAAKIN NOUSTA! Osaanhan ma sentaan derivoida ja integroida. Ryhmakoot ovat maksimissaan n. 40 oppilaan suuruisia, joten luennoille varatut luokkahuoneet ovat saman kokoisia kuin lukiossa olin tottunut nakemaan. Opetuksen taso ei ole mitaan paatahuimaavaa, toki yksi poikkeuskin omista kursseista loytyy, mutta silmiinpistavin ero on opiskelijoiden aktiivisuudessa. Erityisesti Economies of China&India -kurssilla (alkaa kysyko miksi otin sen :D) porukka kyselee ja kertoo omia mielipiteitaan ajankohtaisista asioista todella aktiivisesti. Parempi tietty niin, jaa enemman aikaa itse seikkailla puhelimen netilla :P Yhden lyhyen esitelman olen jo joutunut pitamaan, kyseinen tyo toteutettiin ryhmatyona, joten ihan yksin ei tarvinnut koko luokan edessa puhua. Ryhmatoiden parissa paasee muutenkin tutustumaan paremmin ei-vaihtareihin, ja muutamia uusia tuttavuuksia sieltakin on siten tullut. Enemman kuitenkin tulee paikalliseen vaestoon tutustuttua vapaa-ajalla, joka menee pitkalti koriksen ja muun liikunnan parissa. Pelien taso on yleisesti ottaen laskenut siita, mita se oli ennen koulujen alkua: Ihan joka arkipaiva ei huippupeleja saada aikaan, vaikka pelaajia useimmiten onkin tarpeeksi. Sunnuntaisin silti porukkaa kokoontuu pelipaikalle kauempaakin, ja silloin tasokin on huomattavasti korkeampi. Mustat kaverit on kentalla enemmisto, mika nakyy pelien luonteessakin :d Draamaa ja suunsoittoa ei kylla puutu, ja pelit keskeytetaan vahan valia joko sen takia etta "joku on laskenut pisteet vaarin" tai sen takia etta "saantoja tulkitaan jatkuvasti vaarin" (virheet, kaksoiskuljetus jne) Turvansoitto on siis jatkuvaa, mutta helposti siina pysyy mukana ja ymmartaa mita pelikaverit yrittaa viestittaa, kunhan vaan suodattaa joka toisen sanan (bitch, fuck, shit, mofo, bullshit, dumbass, G, ja "n" -sanan) :DD Viihdearvoa peleista ei ainakaan puutu, jotkut kaverit ottaa valilla liikaakin pulttia pelin tapahtumista ja sillonkos sielta alkaa tulemaan jos minkalaista tekstia... eli kaikkea taivaan ja maan valilta, joka ei mitenkaan liity korikseen.. tanaankin joku teki viittauksia terroristeihin!?!
Tulevien viikkojen suunnitelmat ovat viela vahan epaselvia, mutta ensi lauantaina olis taas vuorossa jenkkifutisjoukkueen kotipeli, jonka kayn luultavasti katsomassa. Suunnitelmissa on myos tehda toinen vierailu Minneapolikseen ja kayda Mall of America -kauppakeskuksessa. Lukuvuoden lomat osuvat taalla viikoille 47 (thanksgiving break), 50-1 (winter break) ja 11 (spring break). Joululomalla olisi tarkoitus kayda Kaliforniassa ja viettaa siella koko loma (3vkoa). Muut kohteet, joissa jossain vaiheessa haluaisin kayda, ovat New York, Miami ja erityisesti Philadelphia (Rocky steps!!!). Jos Suomesta pain on innokkaita lahtijoita matkaseuraksi, niin ilmoa vaan tanne pain!
Nothing special this week. A lot of basketball and homework. The upcoming weeks will hopefully bring along something more to tell and write about. At least there's a football game this Saturday.
Viikko lahti Minneapolis -reissun jalkeen kayntiin pienen flunssan kourissa, joka viela loppuviikosta yltyi kuumeiluksi. Olo kuitenkin koheni juuri sopivasti lauantain jenkkifutismatsia varten, joka oli asetettu alkamaan klo 11. Viiden tunnin younilla suuntasin heti aamusta noin puoli yhdeksan maissa Jack Trice Stadium:ille, silla muutama paikallinen tuttu oli neuvonut menemaan pelipaikalle pari tuntia ennen matsin alkua. Ovet avattiin yleisolle puolitoista tuntia ennen pelin alkua, ja juuri ennen porttia tajusin etta mukana ollutta reppuani en saantojen mukaan voisi stadionialueelle vieda. Siita sitten kavely takaisin asuntolalle ja paluu Jack Trice Stadium:ille puoli tuntia ennen pelia, mika ei kuitenkaan loppujen lopuksi osoittautunut yhtaan sen huonommaksi, silla lippu minulla joka tapauksessa jo oli. Peli oli jo pari paivaa ennen myyty loppuun , johtuen siita etta kyseessa oli odotettu paikalliskamppailu University of Iowa:n joukkuetta vastaan. Iowa State oli tietaakseni havinnyt joukkueiden nelja edellista kohtaamista, joten liikkeella oli (pelaajien lisaksi) suuri maara voitonnalkaisia Iowa State faneja. Stadionin edessa parkkialueet olivat taynna Iowa State fanitelttoja, joiden alla punapaitaiset ISU (Iowa StateUniversity) -fanit grillailivat pelievaat kuntoon ennen paivan todellista koitosta. Paikalle oli saapunut myos Hawkeyes (University of Iowa) -faneja sankoin joukoin ja vakijoukon seasta kuuluikin vahan valia kuittailuja vastapuolen faneilta toisille moelmmin puolin, joiden kohteeksi itsekin ISU-paita paalla kavellessani jouduin :)
Ennen pelia totuttuun tapaan molempien koulujen soittokunnat pitivat shownsa ja stadionin suurella naytolla esiteltiin Lahi-Idasta palanneita oman kylan poikia/ sotaveteraaneja. Lisaksi teemaan oli luonnollisesti lisatty kunnioitusta 9/11 -terrori-iskuissa menehtyneiden muistolle. Henkilokohtaisesti kaikkein suurimman vaikutuksen teki ennen pelin alkua suoritettu neljan havittajakoneen ylilento (kyse oli kuitenkin jenkkifutismatsista)! Heti havittajien kadottua nakyvista stadionilla lahti soimaan (Boston Bruinsin maalibiisinakin tunnettu) kipales. Siina kohtaa yleiso alkoi ylatasanteellakin pomppimaan siihen malliin, etta jalkojen alla olevat rakenteetkin notkui samaa tahtia ja tunnelma oli katossa! Syksyinenkin saa suosi pelipaivaa; pihalla oli auringossa reipas 25 astetta lamminta ja pelin jalkeen katsomosta poistuikin joukko auringonpolttamia futisfaneja. Itse peli kesti yli nelja tuntia ja kyseessa olikin todellinen trilleri. Kolmelle jatkoajalle venynyt ottelu pattyi lopulta kotikatsomon riemuksi Cyclones (ISU) -joukkueen voittoon ja heti peliajan paatyttya tuhannet katsojat ryntasivat kentalle juhlimaan ja onnittelemaan oman joukkueensa sankareita. Loppuunmyytyyn peliin oli saapunut katsojia 56 085 kpl, mika oli ISU:n historian toiseksi suurin kavijamaara jenkkifutispelissa.
Kaiken kaikkiaan matsissa kaynti oli erittain hieno kokemus, ja kausikortin haltijana tuleekin viela kaytya neljassa ennen joulua pelattavassa ottelussa + toivottavasti marraskuussa kautensa aloittavan miesten korisjoukkueen peleissakin.
I went to see my first football game ever, and what a thriller it was! The game was sold out and the stadium packed. The rivalry game between Iowa State University (Cyclones) and University of Iowa (Hawkeyes) went to 3-OTs and ended fortunately for the Cyclones' win. There were 56,085 people in the attendance which is the 2nd highest in Jack Trice Stadium's history. The game took four hours but people kept cheering the whole time, despite the sunburns they got standing in the sun.
Lauantaina oli tarkoitus kayda katsomassa koulun jenkkifutisjoukkueen kauden avausottelu, mutta suunnitelmat muuttuivat siten, etta kahdeksan hengen vaihtariporukalla paatimme suunnata viikonlopuksi Minneapolikseen.
Wikipedian mukaan pelkastaan Minneapoliksen kaupungissa asuu noin 400 000 asukasta, mutta jos laskelmaan lisataan yhteen kasvanut St. Paul ja molempien esikaupunkialueet, lukema nousee kolmeen miljoonaan. Kaupunki oli melko vakuuttavan nakoinen ja maaranpaata lahestyttaessa moottoritieltakin avautui hienot nakymat Minneapoliksesta pilvenpiirtajineen. Lauantaina kiertelimme ympari kaupunkia aluksi kavellen ja loppuillasta viela pyoraillen yhteensa noin kuuden tunnin ajan. Paikallisille nahtavyyksille varattu aika tuli siten kaytettya melko tehokkaasti. Vaikkei mitaan kovin historiallista monumenttia vastaan tullutkaan, niin itselle mielenkiintoisimmat paikat tuli silti kaytya: Koris-, jenkkifutis- ja baseball areenat :) seka Missisipi -joki. Sunnuntaina pirtea vaihtariporukka suuntasi kohti Bloomingtonissa sijaitsevaa jattimaista Mall of America -kauppakeskusta. Siella vietettiin paiva innokkaasti shoppailen (kulutin yhteensa $25). Mall of America oli kolme kerrosta kauppoja, joista puoliakaan en ehtinyt nakemaan. Oman mielenkiinnon kohde olikin urheilu- ja fanikaupat, joissa riitti taas ihan jarjeton maara valikoimaa. Noin viiden tunnin kauppakeskuslenkkeilyn jalkeen suuntasimme viela Hootersiin syomaan. Ruoka oli hyvaa ja palvelussakaan ei ollut moittimista. Shoppailujen valissa olin kuitenkin jo suorittanut yhden valipysahdyksen Taco Bell -pikaruokaravintolassa, joten Hootersissa soin vain salaatin. Syontien jalkeen oli jalleen aika palata Amesiin, jossa odottikin kasa koulutehtavia maanantain Labor Day:n kunniaksi. Kiitokset hienosta viikonloppureissusta kaikille vaihtareille ja erityismaininta "matkanjarjestajalle" vaivannaosta!
On Saturday we headed to Minneapolis with a group of exchange students for a two-day road trip. The first day we had the chance to look around in downtown Minnesota, which was very spectacular indeed (at least for such a small town kid as me). The second day was intended solely for shopping as we went to the Mall of America in Bloomington, MN. The mall was... Humongous! I barely managed to visit half of the stores I wanted to.
After five hours of window shopping the exhausted crew of shopping enthusiastics headed to Hooters replenish their energy stores. The food was good and the waitresses friendly. One even showed a glimpse of smile at me.. and it wasn't a regular "nice to meet you" -smile. However, I knew that the waitresses in Hooters were trained pros (and the smile was nothing more than just depraved way to fool people to come back more often) since this never happens in real life anyway ;)
All in all the mini road trip was a lot of fun!
Thanks to the whole crew and especially to Emil and Markus for driving the 3.5-hour trip to Minneapolis and back!
